Vulvan kiputilojen hoito


Vulvan alueen kiputilojen hoito  Vulvan vesitibuliittioireyhtymän (emättimen eteisen kosketusarkuus) hoitomenetelmiä on monia. Diagnoosin saaminen on ensiarvoisen tärkeää ja siinä asi...

Vulvan alueen kiputilojen hoito

 

 

Vulvan vesitibuliittioireyhtymän (emättimen eteisen kosketusarkuus) hoitomenetelmiä on monia. Diagnoosin saaminen on ensiarvoisen tärkeää ja siinä asiaan perehtynyt gynekologi on naisen pelastus! Diagnoosin jälkeen voi gynekologi ohjeistaa lääketieteellisiä hoitoja; mahdollisten emättimen tulehdusten hoitoa, erilaisia puudutusvoiteita, limakalvojen paikallisvoiteita, kipulääkitystä, botox-ruiskutuksia, Vestibulektomia-leikkausta voidaan joissain tapauksissa kokeilla viimeisenä lääketieteellisenä hoitomuotona, jos konservatiivisesta hoidosta ei ole ollut apua.

Samaan aikaan lantionpohjan fysioterapia ja seksuaaliterapia täydentävät lääketieteellistä hoitoa. Potilaalle ohjeistetaan omahoito eli rasvapesut, hygienia- ja limakalvojen hoito-ohjeet, ravinto-ohjeet, mahdollisten kipupisteiden akupainantaohjeet, emättimen dilatointi eli venyttely harjoitukset ym.

Seksuaaliterapiassa asiakas määrittelee itse omat tavoitteensa. Yleisenä tavoitteena voisi pitää mahdollisimman tyydyttävää seksielämää, jonka jokainen itse määrittelee. Yhdyntäkipujen hoidossa on usein päämääränä mahdollisimman kivuttoman yhdynnän aikaansaaminen tai se, että asiakas oppisi tulemaan kivun kanssa toimeen niin, että hän hallitsee kipua eikä kipu häntä. Tavoite voi myös olla muiden seksuaalista nautintoa tuottavien toimintojen löytäminen tai ahdistuksen lievittyminen.

Vulvodyniasta tai vaginismista kärsivälle on tärkeää tietää, että yhdyntäkipu on varsin yleistä naisten keskuudessa eli terapeutin tulee normalisoida tilanne. Yhdyntäkivusta kärsivälle saattaa olla myös vapauttavaa tietää, että yhdynnän suorittamista voi suunnitella vasta kun keho ja mieli sitä haluaa. Terapiassa tulee myös virittää toivoa ja keskittyä enemmän tähän hetkeen ja tulevaisuuteen kuin menneisyyteen. Terapeutin tulee myös vahvistaa naisen omia tai parisuhteessa olevia positiivisia ja toimivia asioita. Terapia vaatii asiakkaalta ennen kaikkea uskallusta lähteä selvittämään omia asioitaan. Asiakkaalle selvitetään, että paraneminen etenee aalloittain. Joskus edistyminen tapahtuu nopeastikin, toisinaan tilanne polkee paikallaan. Vaikka kivun hoitaminen on sen alkuvaiheessa asiakkaalle helpompaa, ei avun hakeminen ole koskaan liian myöhäistä.

Yhdyntäkipujen hoidossa olisi tärkeää saada myös mahdollinen kumppani mukaan seksuaaliterapiaan. Kumppani tarvitsee myös ohjausta ja kivun selvittämistä. Hänellä saattaa olla myös pelkoja tilanteesta. Terapeutti voi toimia heidän välillään sanoittajana, sillä usein pariskunta tulkitsee toisiaan väärin pelkistä eleistä tai ilmeistä. Terapeutin on tärkeää saada heidän välilleen enemmän keskusteluyhteyttä. Kumppanille olisi hyvä varata myös oma aika, sillä hän haluaa monesti käydä läpi omaa tilannettaan ja seksuaalisuuttaan. Yhdyntäkipujen vuoksi voidaan pariskunta määrätä yhdyntäkieltoon. Tämä saattaa helpottaa lähellä oloa naiselle, kun kosketus ei tarkoitakaan automaattisesti yhdyntää. Kun nainen välttelee läheisyyttä, satuttaa se myös kumppania ja vaatii paljon kärsivällisyyttä. Kumppanille läheisyyden välttely voi aiheuttaa yhtälailla suorituspaineita, mielipahaa ja epäonnistumisen pelkoa. Pariskuntaa ohjeistetaan, että yhteistä aikaa olisi varattava yhdessäoloon, ei pelkkään erotiikkaan. Pariskuntaa tulee muistuttaa, että seksi on myös omalla vastuulla, ei vain kumppanin vastuulla.

Jos vaginismi tai vulvodynia on lievä, voi ongelman käsittelyyn riittää muutama terapiakäynti Vaikeissa tapauksissa asiakas voi tarvita jopa psykoterapiaa, varsinkin jos taustalla on käsittelemättömiä traumaattisia kokemuksia tai hän kärsii vakavasta masennuksesta. Kognitivisbehavioristisella seksuaaliterapialla on saatu hyviä tuloksia vaginismin ja vulvodynian hoidossa. Engmanin tutkimuksen mukaan (N= 44), naisista 81 % kykeni 3 vuoden terapian jälkeen yhdyntään, 61 % kykeni siihen ilman kipua ja pystyi nauttimaan yhdynnästä.

 

 

 

 

Lähteet: 
*Sironen, M. & Kalilainen, P. 2006. Terapeuttinen työskentely seksuaalikysymyksissä. . Teoksessa: Seksuaalisuus. Toim: Apter,D., Väisälä, L. & Kaimola, K.
* Nurmi, P. 2015. Seksuaaliterapia avaa mielen lukot. Artikkeli Terve.fi sivustolla. Saatavissa:
http://www.terve.fi/seks…/seksuaaliterapia-avaa-mielen-lukot
*Kero, K. 2014. Vulvodynia. Luentosarjamateriaali koulutuspäivästä: Kipeä seksuaalisuus. 23.10.2014
*Engman, M. 2007. Partial vaginismus – definition, symptoms and treatment. Väitöskirja.
*Paavonen J. 2013. Vulvodynia. Suomen lääkärilehti 7/2013 
Kuva: Tommola, P. 2014. Vulvodynia-diat: https://skooppi.fi/…/opiskelijaterveys-9-4-2014-ppt-yhteens…

0 0
Feed